Jokainen meistä kamppailee oman minäkuvan kanssa läpi elämän, toiset vähän enemmän ja toiset vähän vähemmän. Meitä ihmisiä on joka lähtöön ja ulkokuori ei aina kerro koko totuutta. Oman itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on, on yllättävän haastavaa. Itse olen kamppaillut minäkuvan kanssa jo pitkään. Henkilökohtaisesti kannustan jokaista ihmistä olemaan sinut itsensä kanssa ja rakastamaan jokaista senttiä ulkoisesti että sisäisesti. Jokaisessa meissä on paljon hyvää ja kaunista, mutta sen näkeminen omin silmin on haastavaa! Joka päivä sama naama tuijottaa peilistä ja sen naaman kanssa eletään loppuelämä. On hyvin vaikea katsella sitä naamaa jos ei hyväksy itseään sellaisena kuin on. Itseensä pitää pystyä rakastamaan niinä hyvinä ja huonoina aikoina. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö omaa minäkuvaa voi kehittää eteenpäin ja asettaa tavoitteita. Muutokset tulee lähteä omasta halusta, koska kukaan muu ei niitä sinun puolestasi tee ja jos et ole tyytyväinen sen hetkiseen tilaan, tee sen eteen asioita!

Lapsena sain kokee paljon koulukiusaamista, koska olin hyvin tanakka rakenteinen. Rakastin urheilla, mutta jos mua katto niin ei ois ihan heti uskonu että harrastin melkein päivittäin jotain aktiviteettia. Sen lisäks että sain kokee kiusaamista koulussa, sain kokee kiusaamista myös yllättävän läheisiltä tahoilta. Koulukiusaaminen, vähättely ja panettelu nuorelle tytölle tuhoo aika hyvällä tahdilla itseluottamuksen. Ne on traumaattisia kokemuksia. Onneks mulla on huippu perhe ja ystävät, jonka tuella käänsin kaiken paskan lopulta vahvuudeks. Enää mua ei niin vaan pääse vahingoittaan ja otan välillä vähän liikaakin riskejä, koska tiedän että voin ylittää itseni. Toki päivittäisessä toiminnassa huomaa takautumia siitä, mikä olin joskus. Mulle on melkein pakkomielteistä verrata itseeni niihin pieniin ja siroihin tyttöihin. Kateellisena mietin, että miksi mä oon tällänen isoluinen ja tanakampi kun muut. Luojan kiitos ne ajatukset ei vainoo mua enää yhtä tuhoisasti kun joskus nuorempana. Nykyään pystyn nää synkät ajatukset kääntään ajattemalla mitä kaikkee hyvää mä löydän itsestäni, koska kukaan ei oo samanlainen kun mä.

Mulla on aina tapana hölmöillä ja heittää asiat läpällä. Se on osa mun persoonaa ja kuulen usein että mä oon hyvä ja kova tyyppi. Se hyvä ja kova tyyppi on itseasiassa myös aika herkkis. Mun herkkyyden on nähny vaan kourallinen ihmisiä, koska vuosien saatossa sitä puolta on käytetty liikaa hyväksi. Oon aina pitäny herkkyyttä omalla tavallaan heikkoutena mutta asia on just päinvastoin. Herkkyys on se puoli joka tekee musta naisellisen ja helpostilähestyttävän. Nykyään pyrin olemaan pikkusen pehmeempi ja jollain tapaa naisellisempi. On paljon hauskempi leikkiä välillä tyhmää ja heittäytyä muiden armoille. Tekevänä ihmisenä ajatuksenahan on että, ei tartte auttaa, kyllä mä osaan itekin. Joku on saattanu huomata että mä yritän aina olla se joka kantaa kauppakassit, avaa ovet ja yrittää hoitaa kaiken. Mä todellakin pahoittelen sitä, enkä missään nimessä tarkoita pahalla. Teen kaiken rakkaudella!

     
Omalla kohdallani olen käynyt elämässäni läpi kovan muutoksen ja sanotaanko näin, että se tie on ollut pomppuinen ja haastava. Oon käynyt läpi ulkoisen muutoksen mutta ennen kaikkea sisäisen muutoksen ajattelu- sekä toimintatavassani. Jonkun verran elämää jo nähneenä alan päästä pikkuhiljaa itseni kanssa jonkilaiseen tasapainoon. Välillä on huonoja päiviä ja välillä hyviä päiviä. Mun työssä olen esillä joka päivä ja annan itsestäni 100% siihen mitä teen. Olen lähtenyt liikkeelle vaatetusalalta, jossa arvostelu on aika rankkaa puhumattakaan liikunta-alasta. Joka päivä lähtiessäni ulos tuosta kodin turvasatamasta, joudun psyykkaamaan itseni hyvään meininkiin. Olen edelleen sisäisesti se pikku tyttö, joka pelkää isoa pahaa maailmaa. Ison pahan maailman kohtaaminen päivittäin on jo itsessään voitto ja voitto on jo itsessään se, että joka päivä pyrin tekemään elämästäni sellaisen kuin haluan. Pieni erävoitto kerrallaan auttaa rakentamaan positiivisempaa minäkuvaa itsestäni. 

Itsevarmuus on seksikästä ja itsensä arvostaminen vielä seksikkäämpää! 

XOXO Sanni

Se kieto mut sormen ympärille eikä oo moneen vuoteen päästäny irti. Lappi on paikka mille oon sydämeni menettäny. Sen rauhallisuus ja verkkaisuus on täydellistä vastapainoo oman elämän hullun myllylle. Se on paikka mihin pääsen karkuun yrittäjyyden paineita ja stressiä. Se on paikka joka saa luovuuden esiin ja ajatukset järjestykseen. Se on paikka missä tunnen olevani kotona ja osa musta kuuluu sinne. Lapin kauneus yllättää mut kerta toisensa jälkeen, enkä koskaan kyllästy ihmettelemään mitä luontoäiti on saanut siellä aikaan. 

Lapissa erityinen paikka mulle on Ylläs. Sieltä olis tarinaa jos jonkinmoista mutta jätetään osa kertomatta . Omalla tavalla taidan kulkea kummitätini jalan jäljissä, joka menetti sydämensä lapille jo kauan ennen kun mua oli edes olemassa. Rakas ja hieman sekopäinen kummitätini on ihminen joka sai mut tutustuun tunturin saloihin, opetti laskeen ja hukutti lapin saloihin. Sitä kautta lapissa on tullu vietettyä aikaa nyt varmaan jo 20 vuoden ajan epätasaisen tasaisesti. Pienestä pitäen perheen kanssa siellä on tullut käytyä ja rakkaus lasketteluun alkoi jo 3 vuotiaana kun sain sukset ekaa kertaa jalkaan. 

Ylläksen tunturikylästä on tullu mulle kuin toinen koti. Moni mun ystävyyssuhde on saanu alkunsa tunturin juurelta. Ylläkselle on aina helppo mennä, koska siellä asuu mulle tärkeitä ja rakkaita ihmisiä. Kaikkea sekopäistä sitä on tullu kokeiltua ja tehtyä tunturissa. Jokainen lapin reissu on jättäny pysyvät muistot. Reissuja on tehty yksin ja yhdessä. Tuntuu että vuosi vuodelta siitä paikasta tulee aina enemmän koti kun lomailupaikka. Ehkä suurimpana tekijänä on ne ihmiset, jotka joka kerta toivottaa sut tervetulleeks avosylin. 

Viimeisimmän keikan kävin Ylläksellä heittään uutena vuotena. Mäkeen asti ei päästy tai ei jaksettu mennä hyytävän tuulen takia. Pakko se on myöntää, että kun ikää tulee ei sinne lasketteleen viitti enään lähtee huonolla säällä. Liian mukavuudenhalunen kermaperse musta on tainnu tulla! Kattellaan keväällä niitä mukavia ja lämpimiä laskusäitä. Nuorempana sinne mäkeen mentiin heti aamusta ja tultii pois vasta kun hissit meni kiinni. Nykyään se taitaa olla enemmänkin niin että lasketaan pari mäkee ja tunnin lämmittelyt minttukaakaon kera ja sitten sama ralli jatkuu. Keväällä on asia erikseen kun kylmä viima ei mee ytimiin asti. 

Elämä on yllättävän lyhyt ja viime vuosina oon oppinu että kannattaa tehdä asioita joista oikeesti pitää. Ei kannata tuhlata aikaansa negatiivisuuteen, koska jokainen meistä määrittelee itse mitä elämässä haluaa tehdä. Mä oon päättäny tehdä elämästäni hauskan ja positiivisen. Monesti on päiviä kun näitä tuntemuksia ei tule, mut kun kokonaiskuvaa kattoo niin mun elämä on aika mahtavaa! Siitä puuttuu vielä palasia joiden eteen teen töitä. Jonain päivänä saan sen tärkeimmän palasen koottua mun palapeliin ja pääsen katsomaan elämää taas vähän eri näkökulmasta. 

XOXO

Sanni

Joulu. ❤ Ahh parasta aikaa vuodesta. Rakastan joulua, sen tunnelmaa, sitä rauhallisuutta mikä vaalii, iloa, ja rakkautta. Perheen kanssa olemista ja mahtavien asioiden tekemistä. Hyvä ruoka, jne.

Tänä vuonna meidän joulu oli ensimmäistä kertaa hieman erilainen. Aiemmin ollaan joulu vietetty meidän maatilalla, mutta tänä jouluna koko homma meni uusiksi, porukat on muuttanut Ikaalisiin järven rannalle. Ei ollutkaan enää normaalia jouluarkea. Jouluarkeemme kuului aiemmin aikaisin aamulla herääminen. Syötiin yhdessä aamupuurot ja lähdettiin hevostallille hommiin. Tallilta päästyämme mentiin joulusaunaan, jonka jälkeen laitettii paremmat päälle ja syötiin jouluruoka yhdessä. Syömisten ja juomisten jälkeen lähdettiin hautuumaalle ja käytiin vielä sukulaisia moikkaamassa. Illalla palattiin kotiin pelaileen ja jutteleen perheen kesken. Oli outoa, kun se ei enää mennytkään niin rutiininomaisesti. Vaihtelu virkistää ja uusien rutiinien luominen yhdistää perhettämme entisestään.

Tämä joulu vietettiin siis Ikaalisissa. Mentiin Sannin kanssa porukoille yöksi jo 23. päivä. Aatonaatto iltaan kuului kuitenkin perinteisesti joulukuusen koristelu ja jouluisen ilmeen viimeistely. Aamulla herättiin rantamökistä ja aamupuuro odotti valmiina pöydässä. Miten ihanaa ja outoa olikin lähtee souteleen järvelle Jouluna… Pitäisi olla lunta ja järvet jäässä. No, tänä jouluna ei nyt ollutkaan niin. Eikä se juurikaan haitannut, vaikka luulin, että se olisi vaikuttanut joulufiilikseen. Sen fiilishän lähtee ihan itsestä. Ei sitä lunta ja pakkasta siihen tarvita. Mikä oli kuitenkin hienoa oli, että oli niin mahtava sää muuten kaikin puolin. Aurinko paistoi ja oli melko lämmintä. Ei valittamista. Souteluiden jälkeen mentiin joulusaunaan ja UIMAAN… Ei ollut niin helppo mennä järveen mitä kuvittelin. Avannossa on tultu käytyä, mutta se on aivan eri asia mennä noin kylmään veteen ilman pakkasta tai jäitä. Ilma teki vedestä vielä kylmemmän tuntuisen mitä se oikeasti oli. Eihän sinne omin avuin pystynyt menemään, joten iskä otti ja kantoi mut sinne. Onneksi. Olis jääny harmittaa jos en ois käyny uimassa. Vaikkei sitä uimiseksi voinut sanoakaan. Kun jalat yltti pohjaan juoksin kuin Bolt vedestä pois. Ainakin tuntui siltä… Seuraavaksi oli jouluruuan syöminen ja lahjojen avaaminen. Ei niitä lajoja enää tänä jouluna tullut niin paljon, kun viime jouluna. Näin ne vaan vähenee kun ikää tulee. Mutta on niitä lahjoja saatu pitkin vuotta enemmän, kun koskaan.

Joulu oli tänä vuonna kyllä mitä mahtavin. Sai vain olla ja rentoutua, ja sen tarpeessa sitä kyllä oltiin, itse kukin. Ei ois voinu parempaa joulua/lomaa toivoo. ❤ Joulurauha on nyt vietetty ja tänään juhlitaan vuoden vaihtumista. Lupaukset on mietitty valmiiksi ja ei muutakun tervetuloa vuosi 2016! Onnekkaampaa Uutta Vuotta kaikille.

XOXO
Liisa ja vähän Sanni

Olen 22-vuotias nuori naisen alku, joka lähti yrittäjäksi reilu vuosi sitten. Tässä hieman tarinaani yrittäjäksi tulemisen taipaleesta…

…Kaksi rakasta harrastusta tai pikemminkin ”työtä” ovat muokanneet minua tulevaisuutta varten. Nämä kaksi ovat raviurheilu ja taitoluistelu. Raviurheilu on  meillä veressä ja pärjäsin urallani todella hyvin.Yhtenä parhaimpana vuotena saatiin kaikki Suomenmestaruudet meidän tiimille. Tällä hetkellä loistokasta valmennustyötä hevosien parissa jatkaa veljeni, kun me muut olemme lopettaneet. Ne hetken poniraviurheilun ja raviurheilun parissa oli ikimuistoisia. Koin olevani hyvä jossain. Kuten myös luistelussa. Rakastin sitä lajia yli kaiken. Elämäni pyöri sen ympärillä ja toinen kotini, kliseisesti sanottuna, oli jäähalli. Se oli mahtavaa aikaa. Rankka ja todella vaikea laji, jossa kärsivällisyys oli todenteolla koetuksella. Luistelin SM-Junioreiden tasolla parhaimmillani ja siihen urani päättyi. 

Lopetin samoihin aikoihin taitoluistelu-urani kun jäin ”eläkkeelle” poniraviurheilusta. Jäädessäni luistelusta pois, minua pyydettiin pariluisteluun mukaan. Lähdin Saksaan, jossa meillä oli hyvät oltavat harjoitella. Aiemmin suomessa harjoituksissa minulla oli hajonnut polvi, joka ei enää tullut kestämään. Osittain se johtui pääkopasta ja osittain polvesta. Jouduin tekemään todella raskaan päätöksen ja lopettamaan rakkaan harrastukseni ja palaamaan Suomeen, tyhjän päälle, missä minulla ei ollut enään mitään muuta kuin ystävät ja perhe. Lopetettuani luistelun ja poniraviurheilun lähes samoihin aikoihin olin itseni kanssa melko hukassa. Mietin todella mitä elämältäni halusin. Minulta lähti siinä vaiheessa raa’asti sanottuna elämältä pohja.

Kävin merkonomi koulutuksen Tampereella loppuun palattuani Saksasta. Mitä sen jälkeen?! Voisin jopa sanoa olleeni hieman masentunut. Eikä ihme, kaikki mistä elämäni oli aiemmin koostunut oli päättynyt. Oli aika aikuistua ja päättää omasta tulevaisuudesta. Kaipasin haasteita. Olin jäänyt siihen koukkuun, sillä niitä minulla oli ollut ennen tätä kaikkea.

Yhtenä päivänä tartuin todelliseen haasteeseen nimeltä EasyFit Nokia. Idea tupsahti minulle kuin tähti kirkkaalta taivaalta. Hain yrittäjäksi, mutta niin kuin pelkäsin ja arvelin ei vastaus heiltä aluksi ollut kovin positiivinen. Vastauksessa pohdittiin ikääni ja motiivejani. En kertonut kenellekään, että olin lähettänyt hakemuksen. Ajattelin luettuani sähköpostin, että tässä meni sekin haave. Olen vielä liian nuori ja kokematon… Miten näin nuori osaisi pyörittää yritystä, kun ei ole itsekään maksanut omia laskujaan kun vasta pienen hetken, eikä oma elämä ollut muutenkaan kovin vakaalla pohjalla oman pääkopan sisällä. En vastannut sähköpostiin mitään. Noin viikon kuluttua sain heiltä uuden viestin, joka oli muotoiltu eri tavalla. Sain taas intoa. Ja siitä se lähti… Elämä rullaamaan.

Tätä arvostelua yrittäjäelämässä nuoresta iästä on ollut ja tulee olemaan. Mutta kuten on tullut nähtyä ja todettua, ei sillä iällä ole mitään merkitystä, vaan sillä mikä on intohimo ja tahto. Sitä minulla ja siskollani on ollut enemmän kuin ehkä moni näkee päällepäin. En kadu hetkeäkään yrittäjäksi lähtemistä ja kärsivällisyyttäni on koeteltu. Yrittäjänä on ollut todella hauskaa ja antoisaa. Haastetita on vaikka muille jakaa, mutta ne vahvistavat. On ollut mahtavaa myös huomata isojen herrojen ilmeet, kun he astelevat liikuntakeskuksellemme puvut päällä ja me ollaan Sannin kanssa työvaatteet eli jumppavaatteet päällä ottamassa heitä vastaan. Heidän ilmeestään huomaa kuinka he naureskelevat palaverin olevan heille helppo nakki, mutta näin se ei ole. He eivät ehkä ole odottaneet, että mekin osaamme ja tiedämme asioista. 🙂 Varsinkin siskoni Sanni, jota ilman en ehkä olisi tuossa firman pyörittämisessä pärjännyt. Sannilla on ollut jo nelisen vuotta oma vaatefirma pystyssä, jonka aikana hän on oppinut neuvottelemaan ja olemaan kova mimmi. Sanni on myös se, joka osaa ilmaista asiat oikein ja hän uskaltaa avata suunsa oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Itse vielä opettelen tuota taitoa. Tiedän nykyään asioista melkein yhtä paljon kuin Sanni, mutta itsevarmuuteni ei vielä anna minun olla yhtä varma kuin hän on. Sitä työstän kokoajan, jotta pärjäisin valitsemallani uralla paremmin. Itsevarmuus on kaiken A ja O. Onneksi minulla on ollut noinkin mahtava esimerkki kuin Sanni, jolta opin joka päivä lisää. ❤

En aina ole ollut tuota mieltä Sannista. Ne hetket, kun olemmekin eri mieltä asioista, joita onneksi harvoin tulee, saa taivaan jyriseen ja salamat välkkyyn! Se kai kuuluu asiaan, puhdistaa välillä ilmaa, jotta voimme puhaltaa taas samaan hiileen. En voisi olla onnellisempi, että saan yrittää oman siskoni kanssa ja viettää hänen kanssaan päivät pitkät.

Nuoret, meissä on tulevaisuus! Ollaan rohkeita ja tavoitellaan omia unelmia. #nuoriyrittäjä #unelma #yrittäjyys #haaveistatotta #nuorenayrittäjäksi #tavoitteet

XOXO

Liisa

Lookbook Fall -15 ideaa on haudutettu pitkään ja hartaasti yli vuoden ajan. Olen hyvin tarkka siitä mitä haluan kertoa kuvilla ja erityisesti miten se vaikuttaa vaatemerkkiini. SMI illimité on ollut olemassa jo kolmen vuoden ajan. Viimeisin hieman yli vuosi on tästä ajasta mennyt tuskaisessa sumussa. Vaatetusala on raadollinen ja vaikea. Se antaa ihmiselle paljon, mutta se myös asettaa sinut ja työsi todella suuren arvostelun alle. Ei riitä että joku diggailee tekemästäsi työstä, koska mitään bisnesstä ei pyöritetä pyhällä hengellä. Yrittäjänä minun tehtävä on tehdä sellaista jälkeä, että joku joka diggailee SMI:n meiningistä, myös löysentää rahapussin nyörejä ja ostaa tuotteita.

Ajauduin vaatemerkkini kanssa jonkinlaiseen kriisitilaan ja luomisen tuska seurasi minua joka päivä. Ei ole helppoa todeta ”taiteilijana”, että en saa aikaiseksi mitään sellaista mihin olen 100% tyytyväinen. Luonteeni ei anna periksi luovuttaa, mutta radikaaleja muutoksia oli vain yksinkertaisesti tehtävä. Unohdin matkanvarrella sen miksi lähdin luomaan jotain josta voin olla ylpeä. Haluan että vaatteeni puhuvat puolestaan, eikä minun tarvitse piiloutua nurkan taakse häpeämään. Nyt yli vuoden hiljentämisen jälkeen voin taas luoda jotain, mistä olen ylpeä. SMI illimité on projekti joka ei tule luultavasti koskaan päätökseen. Haluan näyttää ja kertoa vaatteillani tarinaa omasta elämästäni ja sen vaiheista. Ammennan ideat asioista joita fiilistelen. Nyt olen tajunnut että SMI on omalla tavalla minun elämänkertani. Haluan pitää aitouden ja maanläheisyyden toiminnassani. Haluan luoda ja tuottaa palvelua asiakkailleni, mitä löytyy enään harvasta paikasta. Lookbook Fall -15 kuvastaa tämän hetkistä fiilistelyä ja elämäntilannettani.

”Vapaudella ei ole arvoa, jos ei ole vapautta tehdä virheitä.”

-Mahatma Gandhi

XOXO

Sanni

Itsepäinen, tulinen ja pienellä sytytyslangalla räjähtävä pommi kuvaa meitä kahta paremmin kuin hyvin. Meillä on tapana ottaa tulisesti yhteen, huutaa suoraa huutoa vartin verran ja viiden minuutin päästä lyödään ylävitosia kun tilanne on tasoittunut. Meistä kumpikaan ei ole pitkävihainen vaikka toisen naama välillä pistää vihaksi. Meistä löytyy paljon muutakin kuin äkkipikaisuus ja kärsimättömyys. Jos ryhdymme johonkin, teemme sen kunnolla ilman tekosyitä. Jos välitämme jostain, välitämme niin paljon että se melkein tappaa meidät. Jos jokin asia on meille tärkeä, teemme kaiken sen eteen, oli tilanne mikä tahansa. Nämä asiat on meidän yhtiökumppanuudessa ehdottomasti ennemmin vahvuus kuin heikkous. Meitä varoiteltiin ja katsottiin hieman jopa kieroon kun päätimme lähteä yhdessä vetämään EasyFit Nokiaa. Todella monen mielestä tämä yhteinen projekti tulisi pilaamaan meidän välit sisaruksina. Itse emme hetkeäkään uskoneet tuohon varoituksen sanaan, koska tunnemme toisemme kuin omat taskumme. Mikä on sen parempi kuin tuntea yhtiökumppani paremmin kuin tunnet itsesi? Tiedät koska hänellä on paha olla tai kun hän on innoissaan jostain niin paljon ettei tahdo pysyä housuissaan. Meille on aina riittänyt se, että perhe ja lähimmät ystävät jaksavat uskoa ja luottaa siihen mitä me teemme ja haluamme viestiä maailmalle. 

Olemme maatilalla kasvaneita typyjä, jotka arvostavat perhettä, työtä ja luonnonläheisyyttä pienellä urbaanilla tvistillä. Perheemme on hyvin äänekäs ja värikäs. Meillä ei ole koskaan ollut kahta samanlaista päivää elämässä ja jokseenkin vauhtia on riittänyt. Usein sitä tulee mietittyä miten meidän vanhemmat on selvinnyt neljän rasavillin lapsen kanssa. Välillä meillä pihassa pyöri vähintään kymmenen mukulaa kun touhuttiin erilaisia pihaleikkejä ja pelattiin sitä sun tätä. Aina jotain sattui ja jollain oli polvi tai kyynärpää auki, mutta se ei menoa haitannut. Kaikesta hulluudesta ja sekoilusta huolimatta meistä tais kasvaa jokseenkin yhteiskuntakelpoisia ”aikuisia”. Meidän perhe on aina pitänyt yhtä ja side perheen kesken tuntuu vain kasvavan. Rakkaus sisaruksia ja vanhempia kohtaan on järkkymätön. Voimme vain todeta että ilman perhettämme, emme olisi tässä. 

Meitä kahta on aina yhdistänyt vahva side. Nuorempana nyrkit on viuhunnut useaan otteeseen. Nykyään nyrkiniskut ovat vaihtuneet halauksiin ja tsemppipuheisiin. Tuemme toinen toistamme tilanteessa kuin tilanteessa. Olemme työskennelleet yhdessä jo useamman vuoden. Kaikki lähti yhteisestä kiinnostuksen kohteesta nimeltä muoti. Ensin työskentelimme Sannin vaatemerkin SMI illimitén parissa enemmän ja vähemmän parin vuoden ajan, kunnes Liisa lähti miettimään omaa businesta. EasyFit Nokian oli ensin tarkoitus olla Liisan projekti, mutta jostain syystä koimme, että yhdessä siitä tulee vielä makeempaa. On huomattavasti helpompaa tehdä töitä ja jakaa vastuu kahden henkilön kesken kuin puurtaa yksin itsensä burnoutin partaalle. Siitä meidän voimavara tulee, olemme yhdessä paljon tehokkaampia kuin yksin. Yrittäjyys ei ole aina ruusuilla tanssimista ja sen takia on hyvä olla joku johon tukeutua. On paljon päiviä jolloin tuntuu että maailma kaatuu niskaan, ja kun sitä vähiten odotat, siskosi tulee ja halaa sinua sanoen että kaikki järjestyy!

Tästä se lähtee MEIDÄN yhteinen uusi projekti Hymyä ja hyvää tuulta-blogi. Haluamme jakaa ajatuksia muodin, hyvinvoinnin, treenauksen ja meidän intohimojen parista. Välillä kirjoitamme yhdessä ja välillä erikseen. Toivottavasti saamme aikaan jotain mikä antaa teille inspiraatiota, ajatuksia tai vaikka vain hyvää iltalukemista.